Pidelkää hatuista – talous vie luovaan tuhoon

Suomi eli kylmän sodan aikana tiukassa paikassa. Venettä ei saanut keikuttaa. Itäisen naapurin kanssa oli oltava väleissä. Muutenkin kaikessa oli enemmän seremoniallisuutta. Pysähtyneisyys oli jopa ihailtava piirre. Francon kauden Espanjassa tavoilteltiin sitä, että muutokset olisivat hitaita. Kenties ihmiset toipuivat vanhoista traumoistaan. Samalla tavalla Neuvostoliitossa breshzneviläisyys merkitsi pysähtyneisyyden aikakautta. Suomi vaurastui Kekkosen kaudella. Varmasti oma hohtonsa oli siinä, että se oli kuitenkin suhteellisen vakaata aikaa maassamme. Kylmä sota päättyi kasinovuosiin ja sitä seuranneeseen lamaan.

Luova tuho ihailtavaa talouden toimintaa

Tänä päivänä ihmisiä puristetaan sopeutumaan talouden haasteisiin. Työpaikat katoavat ja on koko ajan oltava valmis muutokseen. Perheen kasvattaminen ei sovi tähän aikaan. Jopa naista saatetaan pitää luuserina, jos hän jää pitkäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia. Siinähän menee työosaaminen hukkaan. Ei lapsen kanssa ehdi kehittää itseään talouden vaatimusten vauhdissa.

Me saamme katsoa, kuinka heikot firmat sortuu elon tieltä ja vahvat jyrää. Talous on kuin Jumalan näkymätön käsi, joka tuhoaa ja nostaa ihmisiä oikkujensa mukaan. Ei Luoja laiskoja elätä, sanottiin ennen vanhaan.

Tässä muutoksessa on nähtävissä sellaista piirrettä, että ihmisiltä menee usko moniin vakaina pidettyihin instituutioihin. Ihmisiin ympäri Eurooppaa ja miksei laajemminkin kokevat sen, että työpaikkojen perässä saattaa tulla kilpailua joka puolelta maailmaa. Raskaan työn duunarit kokevat sen raastavana. Onko siis aihetta uhoon.

Posts created 16

Related Posts

Begin typing your search term above and press enter to search. Press ESC to cancel.

Back To Top