Suomalainen kirjallisuus, tuo pienen kielialueen usein niin sisäänpäin kääntynyt helmi, tuntuu 2020-luvulla löytäneen uudenlaisen kaikupohjan maailmalta. Kansainvälinen menestys ei toki ole täysin uusi ilmiö – muistammehan Mika Waltarin ja Tove Janssonin kaltaiset pioneerit – mutta viime vuosina on ollut havaittavissa systemaattisempaa ja laajempaa kiinnostusta. Mistä tämä johtuu? Onko kyse vain onnekkaista sattumista, yksittäisten tähtien syttymisestä, vai onko taustalla jotain syvempää muutosta niin suomalaisessa kirjallisuudessa kuin sen vastaanotossa maailmalla? Tässä artikkelissa pohdimme suomalaisen kirjallisuuden kansainvälisen menestyksen syitä ja ilmenemismuotoja 2020-luvun kontekstissa.
Vienti vetää: Käännösten kulta-aika ja FILI:n rooli
Yksi konkreettisimmista mittareista suomalaisen kirjallisuuden kansainväliselle menestykselle on käännösten määrä. Vuosi 2021 oli tässä suhteessa suorastaan ennätyksellinen: Kirjallisuuden vientikeskus FILI:n mukaan suomalaisia teoksia julkaistiin käännöksinä peräti 500 kappaletta yli 40 eri kielellä. Tämä ylittää selvästi aiempien vuosien 300–400 käännöksen keskiarvon ja osoittaa kiistatta kasvavaa kysyntää. Samanaikaisesti kirjallisuusviennin taloudellinen arvo kasvoi lähes 3,7 miljoonaan euroon, mikä kertoo paitsi kulttuurisesta myös kaupallisesta potentiaalista. Tämä menestys ei kuitenkaan synny tyhjästä. Taustalla on pitkäjänteistä työtä, jossa keskeinen toimija on juuri FILI (Finnish Literature Exchange). Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran alaisuudessa toimiva FILI tukee aktiivisesti kääntämistä ja julkaisemista ulkomailla jakamalla vuosittain noin 700 000 euron edestä käännös-, matka- ja promootiotukia. Se toimii linkkinä suomalaisten tekijöiden ja kansainvälisten kustantajien välillä, järjestää vierailuja Suomeen ulkomaisille kustantajille (Editors’ Week) ja osallistuu aktiivisesti tärkeimmille kansainvälisille kirjamessuille Frankfurtista Lontooseen ja Bolognaan. FILI:n työ luo sitä infrastruktuuria, joka mahdollistaa suomalaisten tarinoiden matkan maailmalle.
FILI:n tuki kattaa kaikki kirjallisuuden lajit, kaunokirjallisuudesta tietokirjoihin ja sarjakuviin. Erityisen merkillepantavaa on ollut lasten- ja nuortenkirjallisuuden vahva asema viennissä. Vuonna 2021 yli puolet käännössopimuksista koski juuri tätä genreä, ja se toi myös lähes puolet kirjallisuusviennin tuloista. Tämä kertoo suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden korkeasta laadusta ja kyvystä puhutella yleisöjä yli kulttuurirajojen. Vaikka Muumien kaltaiset klassikot (mainittu thisisFINLAND-artikkelissa) ovat luoneet pohjaa, nykykirjailijoiden teokset jatkavat tätä perinnettä menestyksekkäästi. FILI:n ylläpitämä käännöstietokanta ja tiedonkeruu myydyistä käännösoikeuksista auttavat hahmottamaan kokonaiskuvaa ja seuraamaan alan kehitystä tarkasti.
Menestystarinoiden monet kasvot: Dekkareista monikulttuurisiin ääniin
Vaikka tilastot kertovat kokonaiskuvasta, kansainvälinen menestys henkilöityy usein yksittäisiin kirjailijoihin ja teoksiin. Sofi Oksasen “Puhdistus” oli 2000-luvun lopulla valtava kansainvälinen tapaus, jonka käännösoikeudet myytiin lähes 40 maahan. Sen rohkea tarttuminen lähihistoriaan ja vahva naisnäkökulma avasivat ovia ja osoittivat, että suomalainen kirjallisuus voi käsitellä universaaleja teemoja tavalla, joka resonoi laajasti. 2020-luvulla odotukset kohdistuvat uusiin nimiin ja genreihin. Esimerkiksi rikoskirjailija Seppo Jokisen ympärillä kuhistaan. Hänen siirtymisensä varta vasten perustetun Kultosaari oy:n kustannettavaksi ja HS:n uutisoima “iso juttu”, jota hänelle on kansainvälisesti tarjottu, viittaavat vahvasti potentiaaliseen suureen läpimurtoon. Vaikka Nordic Noir -buumi on ehkä jo laantunut huippuajoistaan, laadukas suomalainen dekkari tuntuu edelleen löytävän yleisönsä.
Toinen merkittävä piirre 2020-luvun kansainvälisessä menestyksessä on moninaisuuden kasvu. Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu “Oneiron” (jonka käännösoikeudet myytiin 13 maahan) on esimerkki omaperäisestä ja kokeilevasta teoksesta, joka on herättänyt kiinnostusta maailmalla. Samoin maahanmuuttajataustaisten kirjailijoiden äänet ovat nousseet vahvemmin esiin. Jo vuonna 2015 Suomi-palkinnoilla huomioitiin Hassan Blasim ja Nura Farah, joiden työ on raivannut tietä ja osoittanut, miten erilaiset kulttuuriset taustat rikastuttavat suomalaista kirjallisuutta ja sen kansainvälistä vetovoimaa. Heidän kaltaisensa kirjailijat, samoin kuin Pajtim Statovcin kaltaiset uudemmat nimet, tuovat suomalaiseen kirjallisuuteen uusia näkökulmia ja teemoja, jotka puhuttelevat globaalissa maailmassa. Tämä monikulttuurisuus ei ole vain rikkaus kotimaassa, vaan se on myös vientivaltti.
Kansainvälistymisen haasteet ja mahdollisuudet
Kansainvälistyminen ei ole kuitenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Pienelle kielialueelle maailmanmarkkinoille pääsy vaatii paitsi laadukasta sisältöä myös toimivaa koneistoa. Kirjallisuusagenttien ja erityisesti ammattitaitoisten kääntäjien rooli on korvaamaton. He eivät ainoastaan myy oikeuksia tai käännä sanoja, vaan välittävät kulttuurisia nyansseja ja teoksen sielua uudelle yleisölle. Ilman heitä moni teos jäisi vaille ansaitsemaansa huomiota. Samalla kansainvälisten markkinoiden logiikka voi luoda paineita. On esitetty huolia siitä, voisiko pyrkimys laajaan kansainväliseen vetovoimaan johtaa kirjallisuuden “steriloitumiseen” ja omaperäisyyden katoamiseen. Onko vaarana, että aletaan kirjoittaa teoksia, jotka on räätälöity sopimaan ennalta määriteltyyn kansainväliseen muottiin? Toisaalta, juuri omaleimaisuus ja persoonallinen ääni voivat olla se tekijä, joka erottaa teoksen massasta.
Digitalisaatio on tuonut mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita. Ääni- ja e-kirjapalvelut, kuten Storytel, joka osti Gummeruksen vuonna 2019, tarjoavat uusia jakelukanavia ja voivat madaltaa kynnystä tutustua suomalaiseen kirjallisuuteen ulkomailla. Samalla ne muuttavat kustannusalan dynamiikkaa ja lukutottumuksia tavoilla, joiden pitkäaikaisvaikutuksia emme vielä täysin tunne. On myös tärkeää muistaa, että kansainvälistyminen on kaksisuuntainen tie. Suomessa panostetaan myös maailmankirjallisuuden kääntämiseen suomeksi. Suomen Kulttuurirahaston uusi apurahamuoto, joka tukee erityisesti harvinaisemmista kielistä kääntämistä, on osoitus tästä halusta ymmärtää maailmaa laajemmin. Tämä vastavuoroisuus, jota myös SKS:n laaja käännöskirjallisuuden kokoelma todistaa, on olennainen osa elävää kirjallisuuskulttuuria ja Suomen asemaa kansainvälisessä keskustelussa.
Suomalaisen tarinan vetovoima: Miksi maailma kuuntelee?
Lopulta herää kysymys: mikä suomalaisessa kirjallisuudessa vetoaa kansainväliseen yleisöön juuri nyt? Onko se tietty melankolinen pohjavire, rehellisyys vaikeidenkin aiheiden käsittelyssä, vai kenties taito kuvata ihmisen sisäistä maailmaa ja luontosuhdetta? Ehkäpä suomalainen kirjallisuus tarjoaa jotain autenttista ja omaleimaista globaalin viihteen valtavirrassa. Vahvat naishahmot, historian kipupisteiden käsittely tai vaikkapa arkielämän tarkka kuvaus voivat kaikki olla tekijöitä, jotka resonoivat lukijoissa eri puolilla maailmaa. Jo Anna-Lena Laurénin Venäjä-kirjan menestys Ukrainassa vuonna 2011 (kuten Ulkoministeriön uutisessa kerrottiin) osoitti, että ajankohtaiset ja paikallisetkin aiheet voivat kiinnostaa laajasti, kun ne käsitellään taitavasti. Ehkäpä juuri tämä yhdistelmä paikallista ja universaalia on yksi suomalaisen kirjallisuuden valttikorteista.
2020-luku näyttää siis suomalaisen kirjallisuuden kannalta lupaavalta kansainvälisillä kentillä. Vakiintunut tukijärjestelmä, uusi sukupolvi kansainvälisesti orientoituneita kirjailijoita, monipuolistuva sisältö ja kasvava kysyntä luovat hyvän pohjan menestykselle. On kuitenkin tärkeää vaalia sitä omaperäisyyttä ja laatua, joka on tämän menestyksen ytimessä. Sen sijaan, että pyrkisimme vain vastaamaan oletettuun kansainväliseen makuun, meidän tulisi luottaa omien tarinoidemme voimaan. Miten tämä kansainvälinen huomio lopulta vaikuttaa suomalaiseen kirjallisuuteen ja kulttuuriin itsessään, jää nähtäväksi. Toivottavasti se rohkaisee entistä moniäänisempään ja rohkeampaan ilmaisuun, joka kantaa kauas tulevaisuuteen.
