Viime aikoina on käyty keskustelua sen suhteen, että rockabillyn ympärille rakentuneeseen alakulttuuriin olisi liittynyt jopa rasistisia piirteitä. Omana aikanaan ne eivät olleet korostuneen oloisia.
Virkavaltaa ei hirveästi kiinnostanut rockabillyyn liittyvä kovanaamaisuuden ihannointi. Kyse oli jopa huumeita vastustavasta liikkeestä. Poliisia ei 
myöskään haitannut se, että osa rockabillyyn hurahtaneista tuli sittemmin jonkinlaisia esiskiheadeja, jotka 1980-luvun puolessa välissä härnäsivät rauhanmarsseilla liikkuneita kommunisteja tai homoklubien porukkaa. Rasistiseen skinhead-liikkeeseen törmättiin vasta 1990-luvulla. Siitä tuli selkeästi enemmän yhteiskunnallinen ongelma, koska se liittyi vielä massatyöttömyyden kauteen.
Pelle Miljoona kirjoitti matkakirjoja 1980-luvulla. Niissä tulvi rasistista sanankäyttöä. Pelle koki maailmaa suurella sydämellä erilaisten työväenluokkaisten maailmanmatkaajien seurassa.
Sex Pistolsit käyttivät hakaristiä symboolinaan. Ehkä se oli punk-asennetta. Seksuaalisesti hyväksikäytetyistä nisteistä tuli kulttibändi punkin alalla. Punk-tyylistä liukui ihmisiä skinhead-liikkeeseen siinä missä rockabillyn puoleltakin. 1990-luvun skinhead-liike oli oman aikakautensa ikäpolvikokemus, jolle on melko turhaa hakea juuria varhaisemmista musiikkityyleistä.
On vaarallista vetää tiukkoja johtopäätöksiä. Rauhankasvatusta antaneet opettajat korostivat sitä, että rock-musiikissa oli mustat juuret. Miten voit olla rasisti jos kuuntelet mustaa musaa. Etelävaltio-lippuun sijoitettiin aatteellisuutta, joka ei perustunut oikein mihinkään.Suomessa ei ollut rodullisia jännitteitä. Oman maamme sisällissodan huomioiden oli melkoisen kaukaa hakea innoitusta Yhdysvaltojen sisällissodasta ja asettua kumotun rotuerottelun kannalle. Sellainen on ollut todella marginaalista ajattelua siihen aikaan.
